Tämä kuva on ihan feikki. Ei täällä ole nyt tuollaista. (Kuva on toissapäiväinen.) Ulkona ei näy mustaa pimeää eikä kaupungin valoja. Siellä näkyy vain valkoista ja sitten ei mitään. Vain valkoista. Ymmärrättehän?
Tuo tarkoittaa sitä, että luntaa tulee "niin maan perkeleesti". Olin melko myöhään töissä, mutta läksin suhteellisen aikaisin ennen kahdeksaa, jota pääsen pois työpaikan pihasta. Siivoojapoika oli vasta tullut kahden kuukauden lomalta kotimaastaan Marokosta ja puisteli päätään pohjoiselle kotimaalleen. Ymmärrän hyvin.
Hyvä oli, että läksin ajoissa. Auto oli kuin iso lumipallo, ja pihalta pääsi, kun otti tarpeeksi vauhtia. Kerran jäin kiinni, mutta pääsin peruuttamaan ja sain puskettua kinoksen läpi tielle.
Pihani oli tukossa. Kolasin kolme varttia ja ai että liikunta raikkaassa säässä ilahdutti vanhaa rahjusta!
Lunta tuli kaatamalla ja papparaisen naapuritaloa ei erottanut. Ei katulamppuakaan.
Että tämäkö unelma? Nojaa...
Märkänä sisälle, ja pari kohtalolle kiukkuista puhelua. Ja kun tunnin kuluttua kurkistin varovasti ulos eteisen ikkunasta, niin sama tilanne: auto lumipallo ja piha kuin sitä ei ikinä olisi kolattukaan!
Niinpä kolasimme yhdentoista aikaan naapurin papparaisen kanssa kumpikin omaa sarkaamme ja jupisimme. Kummallakin ongelmia: toisella jalat ja toisella polvi, eikä kummallakaan intoa tuonlaiseen aktiviteettiin. Mutta arvelin, ettei minusta ole aamulla senkään vertaa kolaajaksi.
Sitten vielä parvekkeen puhdistus lapiolla, ennenkuin se rötsähtää alas lumen painosta. Lunta oli kertynyt parin päivän aikana polven korkeudelle ja painaahan se...
Nyt on putsattuna ja ans kattoo kauanko kestää! HUH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti