Hyvää Uutta Vuotta !

Kaamoskuva Vesisaaresta

Joulu meni jo - hienoa!

Joulu on ohitettu kunnialla: kinkku loppui tänään kuten myös laatikot!  Muutenkin jääkaapin sisältö on viikossa huvennut niin, että huomenna voisi jopa käydä kaupassa. Ainakin leipää tarvitaan - tai sitten kuopus saa leipoa lisää mainiota joululimppuaan! 
Kuopus on lähtenyt elokuvareissulle ja yökylään, isotypy suunnittelee paluutaan Jyväskylään eli alamme kaivata muutakin kuin joulunajan tiivistä kotonaoloa.  
Jälleen kerran huomasimme, että tänäkään jouluna torttuja ei syöty ollenkaan, kakkuja on jäljellä ja toinen leipäjuustokin koskemattomana pakasteessa.  

En (kai) vastusta joulunviettoa sinänsä - vaikka välillä aionkin heittäytyä Jehovan todistajaksi joulun ajaksi -, mutta ikä opettaa: kaikkea ei tarvita ja liika on liikaa. (Ehkä se on pelkkää laiskuutta?) Kaikkea ei tarvitse siivota, pestä, tehdä tai edes ostaa.  Joulu kestää vain viikon päivät ja vaikka jouluvaloilla fiilistely etukäteen onkin mukavaa, niin näin uudenvuodenpäivän lähestyessä alkaa salakavalasti tuntua, että ylimääräiset krääsät äkkiä laatikoihin ja pois silmistä.  Ja ainakin kaikki punainen!
Lahjojen laitto on ennimäkseen hauskaa puuhaa, ja joskus on kiva törsätäkin.  Mutta...

Päivä on jo uuninlämmityksen verran pidempi, ja valo alkaa näinä lumettomina ja harmaina päivinäkin tunkea päänsä esiin.  Kohta loppuu kynttilänpoltto kuin leikaten ja ikkunanpesu alkaa pikku hiljaa tuntua jopa tarpeelliselta...  Sitä odotellessa.

Tapaninpäivä

Miksikähän yhdessä kynttilässä on tuollainen tähtihuppu?

Talossamme on laskujeni mukan 9 kynttelikköä ja tässä kaksi niistä. Lisäksi on joulutähtiä ja muita jouluisia valoja pimeyttä karkoittamassa.  Niin kuuluu olla.  Aivan lapsena ei jouluvalaistus ollut näin runsasta, mutta Ruotsin läheisyys vaikutti ja aika pian ei yksi kynttelikkö/talo riittänyt, vaan Ruotsin malliin joka ikkunalla oli kynttelikkö tai vastaavaa.

Nytkin ajaessani jouluksi Norjasta kotiin, olivat jouluvalot niin kaunista katseltavaa. Sodankylän ylä- ja alapuolellakin, missä "maa oli autio ja tyhjä", ne ainoatkin talot olivat laittautuneet niin kauniiksi että...

yläkerran aulasta

Kehtaanko kertoa, että Vesisaaressa palaa koko ajan valoketjut kahdella terassilla, joulutähdet kahdessa ikkunassa sekä valonauhat keittiön, eteisen ja yläkerran ikkunoissa?  Siis vaikkei siellä ole ketään.
Mutta varsinkin jouluna talon kuuluu mielestäni olla asutun näköinen.  (Ja ihan totta, usein valo on kuitenkin edullisin murtovakuutus!)

Perheen nappisilmä Lenni, jonka vetoavaa katsetta on vaikea vastustaa.

Nyt on talon isompi nuoriso poistunut kaupunkiin tapanintansseihin ja muihin riemuihin. Palannevat kotimuonituksen pariin huomenna/ylihuomenna - eli viikonlopuksi - ja ainakin kun nälkä taas uhkaa.  Ymmärrän, että muutama päivä menee kotona hyvin viruessa, mutta että sitten alkaa tuntua tylsälle. 
Niin minustakin tuntui ennen.  Nyt kipeä kinttu ja peilikirkas pihamaa toppaavat lähtöä ja kun vielä on väkeä kotonakin sekä  lukemattomia kirjoja ja katsomattomia dvd-levyjä niin mikäs hätä tässä olisikaan.  Ihanaa olla kotona ja rauhassa.

Lämmintä joulumieltä - todellakin!

Joulu on tänä vuonna ennätyslämmin paitsi Norjassa niin myös Suomessa.  Lämpötila lähentelee Oulun tasollakin +5 C ja lumi, joka on ollut maassa vasta muutaman päivän, sulaa kohisten.  Pihat ovat vetisiä ja liukkaita. Muuten minulla ei ole mitään lämpöasteita vastaan, mutta jäiset pihat ja pikkutiet eivät ulos houkuttele.  (Siis ikäänkuin muutoinkaan ulosmeno liiemmin olisi minun juttuni, hah!)

Norjan lämpöennätys näytti olevan tänään 13.1 C ja Suomessakin mennään lämpöasteissa koko maassa.  Iltasanomien sivuilla oli mielenkiintoinen kartta, joosa oli mustan joulun todennäköisyys eri puolilla maata.  Näillä rannikkoseuduilla näinkin pohjoisessa valkea joulu oli miltei aina ja tästä sisämaahan mentäessä aina. Oulun alapuolella tilanne alkoi muuttumaan nopeasti. 

Talo on joulukunnossa - kiitos ihanien isojen lasten, joista on korvaamaton apua kaikenlaisissa asioissa siivoamisesta leipomisiin ja kauppareissuihin. Koska tulin Norjasta vasta sunnuntaita vasten yöllä, aikaa jouluvalmisteluihin oli todella vähän ja kaikki apu oli tarpeen.

Perhe on nyt koolla, ja vuorokausirytmi on onnellisesti sekaisin.  Se(kin) kuuluu jouluun. Puolivuotias pikkukoiramme Lenni sai elämänsä ensimmäisen joululahjan ja kyllä siitä riittikin iloa.  Katsokaapa kuvaa!

On syöty hyvin ja nautittu vapaa-ajasta ilman kellotusta. Joulun piirretyt ja Vatikaanin joulumessu on katsottu ja Joulutarinakin on jälleen nähty. Kaikki hyvin. 

Joulupukkikin kävi ja jakoi yllättävän runsaat lahjat - ja kehoitti treenaamaan laulua ensi vuoteen.  Se kun ei kuulema sujunut oikein mallikkaasti... kyllä minä niin mieleni pahoitin, koska yritin parhaani!

Kuka pelkää Joulupukkia?

Norjan kaunein joululaulu - Nordnorsk julesalme

Velsigna du dal over fjordan. Velsigna du lys over land. 

Velsigna de evige ordan om håp og ei utstrakt hand. 

Verg dette lille Du gav oss den dagen Du fløtta oss hit. 

Så vi kjenne Du aldri vil la oss forkomme i armod og slit.

Vi levde med hua i handa, men hadde så sterk ei tru. 

Og ett har vi visselig sanna: vi e hardhaussa vi som Du. 

Nu har vi den hardaste ria, vi slit med å kave oss frem 

mot lyset og adventsti'a, d'e langt sør tel Betlehem. 

Guds fred over fjellet og åsen, la det gro der vi bygge og bor. 

Guds fred over dyran på båsen og ei frossen og karrig jord. 

Du ser oss i mørketidslandet. Du signe med evige ord 

husan og fjellet og vannet og folket som leve her nord

Prøysenin Julekveldsvisa

JULEKVELDSVISA

                                                Nå har vi vaska golvet og vi har børi ved

og vi har satt opp fuggelband og vi har pynte tre.

Nå sett vi oss og hvile og puste på ei stund

imens jeg rugge vogga, så bror din får en blund

Dra krakken bort ått glaset, så sett vi oss og ser

og prøve finne leia der julestjerne er,

Den blankeste ta alle, hu er så klar og stor

du ser a over taket der hvor Jordmor Matja bor.

Hu er så snill den stjerna, hu blonke', kan du sjå

og nå skal jeg fortælja, og du skal høre på.

Den fyrste gong ho skinte så laga hu ei bru

imellom seg og himmel'n og ei krybbe og ei ku.

I krybba låg en liten gutt så fresk og rein og god

og mor hans dreiv og stelte'n og far hans sto og lo.

Og gjeter gutta deromkring dom kom til og frå

og bar med seg små lam-ungar som gutten skulle få.

Og tel og med tre vise menn - dom rei i flere da'r

og ingen visste vegen og itte 'hen det bar.

Men stjerna sto og blonke på himmel velvet blå

så ingen ta dom gikk bort seg og alle tre fekk sjå.

Ja, det var fyrste gongen som julestjerna brann

og sida har a brunnet i alle verdens land.

Og samme hva som hende er stjerna like stor

du ser a over taket der a Jordmor Matja bor.

Tässä Prøysenin omana esityksenä

Yö ja tuulee enemmän kuin tarpeeksi

Kello on yli neljä aamuyöllä, ja tuuli ulvoo vihaisesti nurkissa. Se syttyi reilu tunti sitten yht'äkkiä, ja tunnen tässä parvekkeen oven edessä istuessani kuinka ovesta vetää. Katsoin sääennustetta, ja tuulen voimakkus lähentelee 20 m/s - ja se kyllä tuntuu tässä avoimella rannalla!  
En mene ainakaan viemään roskia! Tiedän, että nyt saa pitää ovesta kaksin käsin kiinni, jottei se lähde käsistä. Se ei kuulkaa ole leikkiä se.

Lauantaiaamun pitkään nukkuminen ja iltanokoset sohvalla verottavat yöunia - ja taas on maanantaiaamuna rytmi ihan sekaisin.  Mutta se on niin kivaa valvoa yöllä ja nukkua aamusta... Se on aina ollut ja ikä ei näy korjaavan tilannetta.

vuodelta 2012

 Ja nyt on ensimmäiset joululahjat paketoitu. Ostin marraskuussa Suomesa käydessäni Norjaan jäävät lahjat ja nyt sain ne paketoitua. Tuli heti joulun tuntu eri tavalla, kun nurkissa pyörii joulupaperia ja lahjanauhoja ja sen sellaista.
Suomeen meneviä lahjoja ostan täältä aika vähän. Olen tilannut netistä suoraan kotiin Suomeen joitain lahjoja ja selannut vielä tänään verkkokauppojen sivustoja hakien hinta- ym. tietoja.  Nyt alan olla selvillä vesillä. Tiedän mitä tarvitaan. Huomenna pari tarkistusta lapsilta ja kyllä tämä taas tästä... 
Jokavuotinen lahjalista on taas luotu. Tänä vuonna lahjalista (se on tärkeä säilyttääkin, jotten osta joka vuosi samoja lahjoja!) on sininen. Saan jonkinlaisen järjestyksen asiaan.

Huomenna käyn kaupungilla hakemassa tytöille muutamat jutut ja maanantaina (jollei Tilbords ole huomenna auki) loput.  Norjan osuus on siinä. 
Kunhan saan joulukortit vielä postista ja ehdin postittaa ne niin kaikki on hyvin.  Tilasin omista valokuvista joulukortteja - täältä kun saa huonokin kuvaaja komeita maisemia kortteihin!

Niin, yksi verkkokauppa ei hyväksynyt illalla norjalaista korttiani maksuvälineenä - johtuneeko siitä, että kortissa käytetään norjalaista ä-kirjainta - ja ilmoitti erroria.  Soitan maanantaina ja kysyn asiaa. Vai oliko vain tunkua linjoilla...

viime vuoden joulutunnelmia

Joulukahvia ja tietenkin täytekakkua...

Olenhan kertonut kuinka taitavia norjalaiset ovat käyttämään miltei mitä tahansa asiaa tekosyynä täytekakkukahveihin?
Ja jouluhan on nyt ainakin mitä parhain syy!  Niinpä viime viikon pikkujoulut törsäyksineen on nyt jo unohdettu, ja tänään juhlittiin joulun aikaa neljän täytekakun voimin. Kutsuttuina  olivat talon eläkeläisetkin, joten meitä oli liki 30 viettämässä sinisävyistä Lucian-päivää. Ihan mukavaa.

En tiedä kuinka moni teki päivän mittaan "oikeita" töitä.  Mulla ainakin taisi mennä päivä aika pr:ksi.

Nyt pitäisi selvitä sitten ensi viikon keskiviikkon saakka...  silloin on vuorossa joululounas!

Suomalaisjuhlintaa...

Olin viime viikolla 6.12 paikallisen Suomi-Norja -seuran (vai onko se Norja-Suomi -seura vai mikä, en muista) itsenïsyyspäivänjuhlissa. Soihtukulkue Siirtolaismuistomerkille läpi keskustan, kunniakonsulin puhe ja päälle kakkukahvit + pari puhetta ja musiikkia.

Suomessa en ole kai koskaan osallistunut itsenäisyyden juhlintaan, mutta nyt kakkukahvin tuoksu tehosi. Ja tuttavan houkuttelu! Mikäs siinä... Osallistujia siinä 40 eli ei hassumpaa.

Seurassa on noin 100 jäsentä, ja tuli tunne, että lisää ei kaivatakaan: kukaan ei ole tuonut maksukuittia tai mitään kutsua/yhteydenottoa nenän alle. Ei minulle eikä muillekaan kaupungin "uusille" suomalaisille. Kukaan ei myöskään kysellyt "keitä te ootte ja mistä te tuutte ja mitä te teette täällä".
Eli taisi olla perin suomalaiskansaalinen porukka koolla. Hiljaisena kakkua nisua ja kakkua suuhun, ja se on siinä.


Eilen illalla 12.12 oli vuorossa Norjan evankelis-suomalaisen seurakunnan järjestämä tilaisuus Kauneimmat joululaulut Vesisaaren kirkossa. Se tosin meni enemmän jouluhartauden puolelle, mutta pari joululauluakin laulettiin. Kirkossa oli paikalla noin 30 henkeä, aika vähän tähän kaupunkiin.

Rovasti Carita Jansson reissaa joulun alla läpi Norjan "suomalaiskeskuksissa" laulattamassa joululauluja. Aika urhea teko näissä epämääräisissä säissä! Edellispäiviä olivat olleet vuorossa Tromssa, Hammerfest ja Berlevåg (olikohan se niin?) ja tänään lauletaan Kirkkoniemessä.
http://www.finskekirken.com/yhteystiedot.html

Kai muistatte, että jokainen Norjassa asuva Suomen kirkon seurakuntalainen saa ilmaiseksi lehden Kirkonkukko, kunhan ilmoittaa osoitteensa seurakuntaan? (kts. linkki) Lehti on sisällöltään mielestäni monipuolinen ja aika tiedoittava eikä ollenkaan hassumpi.
Tämän verran pitää suomalaisten touhuja tukea ja mainostaakin!

Valoa pimeyteen!

Tässä kaupunkilaisten joulvalaistusta. Parasta pöytään ja valoa pimeyteen (perkele)!

Gratulerer med dagen - vapaa versio!

Fylkeskommunen sponssaama Suomi-kakku

Tänä  aamuna päivä valkeni kirkkaana.  no, kirkkaana ja kirkkaana, mutta kuitenkin kaikki tarvittava näkyi: vuonon vastaranta, kaupunki ja Kirkkoniemeen matkalla oleva hurtigruta, joka loisi aamun sinisessä mereltä kuin joulukuusi.

Lunta ei ollut onneksi satanut juurikaan illan jälkeen, joten selvisin kunnialla aamusta. Kokouksia. Säätämistä norjalaisen työmoraalin kanssa, joka ei todellakaan ole kaikkein vakuuttavimpia. Se tuntuu joskus toivottomalta, mutta maassa maan tavalla.

Jouluvalot odottavat edelleenkin laittajaansa alakerrassa - vahtimestari ei ole ehtinyt tai "ehtinyt" ja kukaan ei asiasta näy välittävän.  (Ikkunalistat ovat metallia eli kiinnityskoukut on porattava - siksi jäi minultakin laitto kesken.) Minua kirpaisee: näin komea talo keskellä kaupunkin, ja yksi vaivainen paperitähti ikkunassa, joka pitää sammuttaa yöksi. Mutta tämän talon kulttuuri on ollut: ei jouluvaloja.  Jostain syystä.

Kaupungilla ja kotona pannaan kyllä koreasti:

No, Finnmark fylkeskommuune kuitenkin kustansi meille rahapulassaankin täytekakun Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja norjalaiseen tyyliin: kaikki meni.
Gratulerer med dagen, siis!

Nyt voisi olla ohjelmassa itsenäisyyspäivän ohjelmaa:  Suomi-seuran soihtukulkue klo 18, puhetta, musiikkia ja sen sellaista ensin Kveenipatsaalla (kunniakonsuri Per Ivar Harila) ja päälle kahvin kera kaupungilla.
Soihtukulkueen voin vilkaista päällisin puolin, mutta muusta en tiedä... 

Sillä: Momumentbakken eli mäki, jossa suomalaisten maahanmuuton kunniaksi vuonna 1977 pystytetty muistomerkki, kveenipatsas, sijaitsee, on kuulema eilisen jäljiltä aivan lumessa. Eikä huvita kahlata.  




Patsas on kemiläisen taitelijaprofessori Ensio Seppäsen veistämä.

Hyvää itsenäisyyspäivää - virallinen osuus!

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

(Jorma Etto)

Taustalla kaupungin valot heijastuvat vedestä

Tämä kuva on ihan feikki.  Ei täällä ole nyt tuollaista. (Kuva on toissapäiväinen.) Ulkona ei näy mustaa pimeää eikä kaupungin valoja.  Siellä näkyy vain valkoista ja sitten ei mitään. Vain valkoista.  Ymmärrättehän?

Tuo tarkoittaa sitä, että luntaa tulee "niin maan perkeleesti".  Olin melko myöhään töissä, mutta läksin suhteellisen aikaisin ennen kahdeksaa, jota pääsen pois työpaikan pihasta.  Siivoojapoika oli vasta tullut kahden kuukauden lomalta kotimaastaan Marokosta ja puisteli päätään pohjoiselle kotimaalleen.  Ymmärrän hyvin.

Hyvä oli, että läksin ajoissa.  Auto oli kuin iso lumipallo, ja pihalta pääsi, kun otti tarpeeksi vauhtia.  Kerran jäin kiinni, mutta pääsin peruuttamaan ja sain puskettua kinoksen läpi tielle.

Pihani oli tukossa.  Kolasin kolme varttia ja ai että liikunta raikkaassa säässä ilahdutti vanhaa rahjusta!
Lunta tuli kaatamalla ja papparaisen naapuritaloa ei erottanut.  Ei katulamppuakaan.
Että tämäkö unelma? Nojaa...

Märkänä sisälle, ja pari kohtalolle kiukkuista puhelua.  Ja kun  tunnin kuluttua kurkistin varovasti ulos eteisen ikkunasta, niin sama tilanne: auto lumipallo ja piha kuin sitä ei ikinä olisi kolattukaan! 

Niinpä kolasimme yhdentoista aikaan naapurin papparaisen kanssa kumpikin omaa sarkaamme ja jupisimme.  Kummallakin ongelmia: toisella jalat ja toisella polvi, eikä kummallakaan intoa tuonlaiseen aktiviteettiin.  Mutta arvelin, ettei minusta ole aamulla senkään vertaa kolaajaksi.
Sitten vielä parvekkeen puhdistus lapiolla, ennenkuin se rötsähtää alas lumen painosta.  Lunta oli kertynyt parin päivän aikana polven korkeudelle ja painaahan se... 

Nyt on putsattuna ja ans kattoo kauanko kestää!  HUH.
 

Myrsky ja Pohjois-Norja

Sterk vind og snøfokk på Langnes lufthavn som var stengt deler av tirsdag kveld.
Foto: Eskil Mehren / NRK

Eilen oli myrsky, ja vaikka sen painopiste olikin Tromssan tienoilla ja Länsi-Finnmarkissa, tuntui se täälläkin. Tuuli niin, että lumi pöllysi ja ikkunoista näkyi mustan sijasta pelkkää valkoista. 
Puuttomassa maisemassa tuuli pääsee piiskaamaan maisemaa vapaasti, mutta toissalta puuttomuus ei pääse myöskään aiheuttamaan sellaisia sähkökatkoja kuin Suomessa. Niissähän yleensä myrskyn kaatamat puut rojahtavat sähkölinjojen päälle ja aiheuttavat katkot.
En ole varma sähkökatkoista, mutta muutamaan vuoteen täällä ei ainakaan ole ollut katkoja.
Myrsky rampauttaa täällä sähkönjakelun sijasta liikenteen : lennot eivät lennä, laivat pysyvät satamissa turvassa ja pahimmat tieosuudet yksinkertaisesti suljetaan. Täällä asuvana ei aina ymmärrä ihmislapsen "kiirettä" ja aikataulutusta, että on välttämättä päästävä liikkeelle maksoi mitä maksoi.  Huonolla kelillä ei ajella huvikseen.  Ja tosi huonolla kelillä ei ajeta ollenkaan. Ilman kanssa ei leikitä.
Mennään, jos Luoja suo.

Eilisen tapahtumia:
SAS-fly skulle til Alta – passasjerer sendt til Rovaniemi i Finland
SAS-lennon Oslosta piti laskeutua Tromssaan ja jatkaa Altaan, mutta huonon ilman vuoksi matkustajat joutuvat Rovaniemelle.
Se oli lähin kenttä, johon sää soi laskeutumisen!
Toivottavasti SAS käytti porukan tervehtimässä Joulupukkia ja vilkaisemassa Joulupukinmaan upeita jouluvaloja!
http://www.nrk.no/nordnytt/sas-fly-sendt-til-finland-1.1139571

http://www.finnmarken.no/nyheter/nord_norge/article7023131.ece
Eli myrsky toppasi lentoliikennettä ja tieliikennettä. Tieosuuksia oli sujettu ja bussit eivät ajaneet reittejään pahimmilla alueilla.
Myös hurgruta Nord-Norge on jäänyt Altaan odottamaan parempia aikoja,  ja seisoo siellä huomiseen ottakseen reittinsä kiinni siitä. 

Slik så det ut da MS Nord-Norge kom inn til Hammerfest tirsdag kveld.
Foto: Jan Harald Tomassen / NRK

reaaliajassa laivalta

 Avvik i ruteplan:
 
MS Nordnorge sørgående 04.12.13 har følgende rute pga dårlig vær:
Hammerfest-Tromsø-Harstad-Bodø.Ankomst Tromsø 04.12.13 kl.1500, avgang kl. 1530. Ankomst Harstad kl. 2100.
Ordinær rute fra Bodø sør den 05.12.13 kl 04:15.
MS Richard With kansellerer alle havner mellom Tromsø og Honningsvåg 03-04.12.13.
Skip kom 3 timer forsinket inn til Tromsø på grunn av dårlig vær.
MS Nordlys kansellerer Honningsvåg-Kirkenes-Hammerfest 03.12-05.12.13.Skipet vil legge seg i Alta å gå inn i ruten sydover i Hammerfest 05.12.13 kl. 12:45.

MS Polarlys er ute av rute og på verksted i perioden 16.11. - 08.12. 2013
http://www.hurtigruten.no/ 

Tästä linkistä näkee missä laivat ovat juuri nyt.  
http://www.hurtigruten.no/Distansereiser/Skipe-na/

Rasfare, stengte veier og kolonnekjøring

Ifjordfjellet og flere veistrekninger er stengt etter uværet. 

http://www.finnmarken.no/nyheter/ost_finnmark/article7022738.ece

Tiesää norjalaisittain:
http://www.vegvesen.no/Trafikkinformasjon/Reiseinformasjon/Trafikkmeldinger?type=fylke&fylke=20

Toiveissa "Kaukana kavala maailma" -olo

Päivät pakkaavat tuomaan kaikenlaista murhetta, huolta ja ongelmaa, joista on koetettava selvitä parhaan kykynsä mukaan. Lasten huolet ja ongelmat käyvät suoraan sydämeen, mutta niinhän sen pitää ollakin.
Joskus kuitenkin tuntuu, ettei kaikki ole kohtuullista ja että miksei se, että kaikki yrittävät parhaansa, koskaan riitä. Miksi se on aina liian vähän?
No, joskus on väsynyt olo, kun ulkona tuulee ja home tms. jyllää kasvoissa ja silmissä (vrt. edelinen blokkaus) ja ...

Kuitenkin "aurinko on tallella" jopa kaamoksessa, ja ehkäpä huomenna on parempi päivä.

Tästä kun nousen niin keitän kupin kahvia (tai kaksi), avaan Ikean peltilaatikon ja kaivan muutaman piparin sekä laitan nättiä jouluista musiikkia - ja nautin...  Kynttilässä on jo tuli ja huomisen lehti tulee tunnin kuluttua.
Toiveissa siis "Kaukana kavala maailma" -olo.

Ja tässä tuo ikkunantakainen maisema. Kun vain näkyisi...



maisema marraskuun lopulta

 

Homettako?

Tänään(kin) olemme työpaikalla keskustelleet mahdollisuudesta (sanoisin, että tosiasiasta), että tässä 10 vuotta vanhassa upeassa talossa olisi hometta.  Fylkeskommune, joka talon omistaa, ei luonnollisestikaan ole asiasta innostunut ja sisäilmamittauksia on lykätty ties kuinka monta kertaa.
Joskus ajattelen, että kyse on laiskuudesta, joskus kyse voi olla säätöistäkin - tai jonkinlaisesta ylpeydestä: kyllähän me osaamme rakentaa.

Mutta kun eivät osaa.

Kyllä minäkin mieleni niin pahoitin, kun syksyn kaatosateella kahvihuoneen lattialla oli puolenkymmentä sankoa, joihin katon läpi tuleva vesi koetti osua. Eikä se ollut pelkkää tippaisua!  Sanovat, että noinhan se on ollut jo vuosikaudet, mutta näyttää pahenevan. Että voi ja voi.
Sitten hyvällä ilmalla joku mies käy katolla ja toteaa, ettei näy mitään.
Keittiön katolle ei ole yritettykään tehdä mitään.

Nyt työhuoneeni seinää pitkin on syksyn aikaan valunut kaksi vesinoroa alas. Kuinkahan monen  muun työhuoneessa on sama tilanne? Pitää tsekata ja kysellä. Ja kahvihuoneen katto on selvästi kastunut ja laikukas. Se tarkoittaa selkosuomella, että kosteutta on.  Eikös niin?
Kymmenen vuotta sitten on lähdetty hometaloa karkuun ja rakennettu uusi uljas rakennus - ja jälleen keskustellaan homeesta!  Hah.

En ole ajatellut olevani kovinkaan herkka homeelle - vaikka minulla astma onkin -, mutta nyt alan havahtua asiaan.  Alkusyksyllä luulin sen olevan allergista ihottumaa, joka voisi tulla vaikkapa stressistä.  Nyt en enää usko siihen. 
Olin liki pari viikkoa Suomessa ja oireet hävisivät. Viime viikolla takaisintultuani sain jälleen silmätulehduksen, kasvot punoittavat ja ovat turvoksissa, aivastuttaa, nenä vuotaa - ja joudun käyttämään astmalääkkeitäkin päivittäin, mitä en tavallisesti tee. Antihistamiinia otan jo tupla-annoksen lääkärin ohjeen mukaisesti. Meikkiä ei voi ajatellakaan ja olo on tympeä.
Nyt yhä useampi meistä on alkanut reagoida tilanteeseen, ja monella on jo lääkitys. 

Se siitä norjalaisesta rakennustaidosta.  Rakennuttaa nyt tasakattoinen talo tänne - ja vielä norjalaisilla!

Kun eivät saa ikkunoitakaan tiiviiksi tai eristeitä kohdalleen niin ... Yläkerran käytävällä on selvä halkeama.  Astun aina reilusti sen ylitse, etten satu putoamaan alakertaan.
Mitenkähän ne öljynporauslautat pysyvät pystössä - vai kukahan ne on rankentanut?  Norjalaiseen rakennustaitoon en luottaisi.

Taloja haeskellessani/katsellessani olen nähnyt jo niin paljon harakirivirityksiä, että uskon kun työkaverini (suomalainen) sanoi, että jos täältä meinaa kunnon talon saada niin se on rakennetta itse tai suomalaisten voimin. 

 

 

1. adventti

eteisen ikkunasta kadulle

Tänä(kin) vuonna adventti tuli yllättävän pian.  Syksy on ollut monella tapaa raskas, elämäni raskain, eikä vähenevä valo ole ollenkaan keventänyt raskaita asioita.

Mutta asioilla on taipumus järjestyä, ja nyt alkoi adventtiaika...  Enää muutama viikko lomaan ja jouluun (siinä järjestyksessä!) ja tämä koko pieni talo on valoa täynnä, etuterassilta takaterassille. Kelpaa tässä pakkailla lahjoja kynttilän tuoksussa ja tietäen, että torttutaikinaa on pakasteessa vieraiden varalta.

Eilinen meni tiiviisti töissä.  Ennen klo 18 koetin löytää kaupungista metallisia joulutähtiä työpaikalleni, muutei niitä ollut.  Illalla luin pinon lehtiä, viritin kyntteliköt ja etuterassin jouluvalot - ja keitin kahvit.  Luin Åsa Larssonia ja nukuin huonosti. Untuvatäkin alla oli kuuma enkä tykkää norjalaiseen tapaan viileästä makuuhuoneesta.  Toisin sanoen, untuvatäkki on hieman liikaa.

Sunnuntai valkeni, ja äimistelin jälleen meren ja eteläisen taivaan värejä.  Ollappa kärsivällisyyttä kunnon valokuvaukseen!  Oman Canonin lisäksi tyttären järkkäri on tuolla hyllyllä, mutta sen kunnollinen käyttö vaaalisi opettelua ja ... minusta ei taida koskaan olla siihen.  Otan kuvat automaatilla - nykyisin vielä enimmäkseen kännykällä - enkä edes käsittele niitä. No, se näkyy kyllä kuvista.

Kaupungilla on sytytetty tänään jouluvalot ja ilmeisesti samalla tanssittu joulukuusen ympärillä kuten ennenkin.  Ajattelin mennä katsomaan, mutta jäi menemättä.  Jäi menemättä kyläänkin, vaikka olin puolittain lupaillutkin.

Polvi on sen verran kipeä liikkuessa, että se rajoittaa menohaluja.  Ja kun töissä näkee ihmisiä miltei yli oman tarpeen, niin sitä ei kai vanhemmalla iällä kaipaa enää niin kovasti seuraa vapaa-ajallaan.  Outo huomio!  En olisi ennen uskonut moista; nautin 4 lapsen ja lukuisten vieraiden aikaansaamasta säpinästä.  Mutta kun liikkuminen on välillä kömpelöä ja joutuu miltei laskemaan askeleitaan, niin kai se mielikin sitten muuttuu.

Pitäisi joululomalla selvitä Suomessa ortopedille ja otattaa kuvat.  Norjan säästöpolitiikalla saan ajan ortodepille vasta keväälle ja täällä ei ole yksityisiä lääkäriasemiakaan.  Kävin täällä vastaanootolla kysymässä, ja lähete Kirkkoniemeen on jo olemassa.

Niin usein mietityttää tämän maailman rikkaimman valtion hyvinvointi.  Missä se näkyy?  Ei ainakaan terveydenhoidossa, koulutuksessa eikä tiestössä.

keittiöstä

Ave Mariaa kirjastossa

Kirjastossamme oli tänään(kin) kulttuurikoulun konsertti.  Lapset ja nuoret lauloivat, soittivat ja tanssivatkin.  Tapahtumasarja - kolme lounaskonserttia ja yksi pitempi iltakonsertti - liittyy Vesisaaren kulttuuriviikkon, jolloin on tarjolla kaikenlaista kaupallista ja ei-kaupallista kulttuuritarjontaa myyjäisistä taidenäyttelyihin.
Kulttuurikoulun oppilaille konsertti on opetustilaisuus, aivan kuten Suomessakin.

Liikuteltavat matalahkot kirjahyllyt lainaustiskin edessä sekä flyygeli ja äänentoistolaitteet auttavat tilaisuuksien järjestelyissä.  Pinottavia tuolejakin on hankittu tilaisuuksia varten ja alakerrassa on sisääntulon lähistöllä oma keittiö perusastioineen, joten pienimuotoinen kahvitus ja viinitarjoilukin onnistuu.
Talon akustiikka on hyvä.  Hieno, sanovat asiaa ymmärtävät. Ja kaunis on katsellakin innokaita nuoria kaamoksen sinisessä...

Tässä pätkä Ave Mariaa nuoren Ronjan esittämänä.

Joulutähti, vai oliko se adventtitähti...

                            

Suomen viikolla tuli käytyä Haaparannan Ikeassa ja sieltä sattui käsiin iso, paperinen joulutähti.  Vieläpä punainen, koska valkoinen ja kultainen olivat loppuunmyytyjä.

Lapsuudessani meillä oli kotona aina ikkunassa punaisenoranssi, paperinen joulutähti.  Se oli ehdoton joulun merkki, ja muistan, että vanhemmat olivat varovaisia, ettei paperi kosketa kuumaa hehkulamppua. Tekivät reijittimellä lisää reikiä tähteen, jottei kuumenisi liikaa.Tähti oli joka talossa. 
Mummolassani taitaa olla lapsuuteni vanha tähti käytössä vieläkin.  Iäkäs enoni laittaa sen pirtin ikkunaan joka vuosi.

  
Muistan, että minulla oli opiskeluvuosinani sellainen ikkunatähti mukanani Jyväskylän Keltinmäessä. Se oli pitkään ainoa ikkunatähtitähti niillä main (olenhan aina sanonut, että lännestä tulee "sivistys" ja mitä idemmäksi mennään sen "kehnommaksi" kaikki käy!!!).  Kun sitten Kukkumäkeen ilmestyi ikkunaan samanlainen, kuulin siitä opiskelukavereilta, ja sen jälkeen he kertoivat aina uusista ikkunatähdistä, jotka ilmestyivät katukuvaan.  Tai adventtitähdeksi kai sitä silloin sanottiin...

Sitten ajattelin, etten kyllä paperitähteä riesakseni huoli, ja hankimme ikkunoihin metalliset tähdet, messinginvärisiä ja hopeisia. Vuosikaudet olen ihastellut paperitähtiä, noita uudelleen muotiin tulleita. Ruotsin puolella Luujalassa näin niistä ensimmäiset liki kymmenen vuotta sitten. Stockmannille ne ilmestyivät seuraavaksi. Ihastelin enimäkseen valkoisia, ja nyt sitten minulla on sellainen ikkunalaudalla pidettävä - tosin punainen.

No, joka tapauksessa olen ollut todistamassa joulutraditioiden leviämistä Jyväskylään. Loppuvuosina  80-luvun alussa ikkunatähtiä näkyi jo aika lailla. Kuinkahan nyt?  Pitääkin kysyä tyttäreltä.

Sama toistui joulukynttelikköjen kohdalla. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten oli talo/kynttelikkö, ja nyt on ikkuna/kynttelikkö.  Haaparannalta haettiin 80-luvun alussa ensimmäiset - kuten niin moni muukin varsinkin koristeluun liittyvä asia.  Moni asia tuli paljon aikaisemmin Ruotsiin kuin Suomeen. Mm. barbit ja legot. Ja appelsiinit!

Vielä kymmenen vuotta sitten Iisalmessa ei kirjastolla saanut polttaa kynttelikköjä ikkunalla iltaisin ja viikonloppuisin - mikä oli minusta ennenkuulumatonta! 
Olinhan tottunut, että länsirajalla joka ikkunalla - niin kotona kuin pankeissa, virastoissa ja kaupungintalossa  - palavat kyntteliköt adventista loppiaiseen yötä päivää.
Iisalmessa ihmiset sammuttivat ne  aina lähtiessään työhuoneistaan, ja koskaan talo ei näyttänyt "valaistulta" eikä "valaistuneelta". Ei auttanut, vaikka näytin Kemin ja Tornion kaupungintalojen kuvia - oi, kuinka upeita ne ovatkaan jouluvalaistuksessa.  Siitä kynttekillöhommasta meni kyllä Iisalmessa maku.
Jokohan Iisalmessa saisi jouluvalaista viikonloppuisinkin?

Nyt ison työhuoneen isossa ikkunassa loistaa iso, punainen joulutähti!  Se luo punertavan sävyn koko huoneeseen, ja näkyy hyvin tuonne tielle ja kaupungin ainoaan liikenneympyrään.

Tuli mieleen, että olisi pitänyt ostaa  noita kymmenkunta, koko julkisivulle. Helppoja laittaa, kun ei tarvitse ripustaa. Vajaalla 10 eurolla/kappale ei niitä saa täältä, maksavat kuulema viisinkertaisesti...

Näin leviävät tavat, ja joskus siitä tulee traditioita.