torstai 26. joulukuuta 2013

Tapaninpäivä

Miksikähän yhdessä kynttilässä on tuollainen tähtihuppu?

Talossamme on laskujeni mukan 9 kynttelikköä ja tässä kaksi niistä. Lisäksi on joulutähtiä ja muita jouluisia valoja pimeyttä karkoittamassa.  Niin kuuluu olla.  Aivan lapsena ei jouluvalaistus ollut näin runsasta, mutta Ruotsin läheisyys vaikutti ja aika pian ei yksi kynttelikkö/talo riittänyt, vaan Ruotsin malliin joka ikkunalla oli kynttelikkö tai vastaavaa.

Nytkin ajaessani jouluksi Norjasta kotiin, olivat jouluvalot niin kaunista katseltavaa. Sodankylän ylä- ja alapuolellakin, missä "maa oli autio ja tyhjä", ne ainoatkin talot olivat laittautuneet niin kauniiksi että...


yläkerran aulasta
Kehtaanko kertoa, että Vesisaaressa palaa koko ajan valoketjut kahdella terassilla, joulutähdet kahdessa ikkunassa sekä valonauhat keittiön, eteisen ja yläkerran ikkunoissa?  Siis vaikkei siellä ole ketään.
Mutta varsinkin jouluna talon kuuluu mielestäni olla asutun näköinen.  (Ja ihan totta, usein valo on kuitenkin edullisin murtovakuutus!)


Perheen nappisilmä Lenni, jonka vetoavaa katsetta on vaikea vastustaa.
Nyt on talon isompi nuoriso poistunut kaupunkiin tapanintansseihin ja muihin riemuihin. Palannevat kotimuonituksen pariin huomenna/ylihuomenna - eli viikonlopuksi - ja ainakin kun nälkä taas uhkaa.  Ymmärrän, että muutama päivä menee kotona hyvin viruessa, mutta että sitten alkaa tuntua tylsälle. 
Niin minustakin tuntui ennen.  Nyt kipeä kinttu ja peilikirkas pihamaa toppaavat lähtöä ja kun vielä on väkeä kotonakin sekä  lukemattomia kirjoja ja katsomattomia dvd-levyjä niin mikäs hätä tässä olisikaan.  Ihanaa olla kotona ja rauhassa.

Ei kommentteja: