torstai 31. lokakuuta 2013

Naapurissa asuu Reidas Särestöniemen sukua



Naapuritalossa asuu 80-vuotias mies, sukunimeltään Heiskala.  Hän kertoi tähän muuttaessani, että hänelläkin on äitipuolen kautta sukua Suomessa.  Äitipuolen veli oli jonkinlainen taiteilija, joka tunsi Kekkosenkin, kertoi Heiskala.
Ei tarvinut kauan mietiskellä, kun tiesin, että kysessä oli Reidas Särestöniemi, jonka äiti Alma oli syntynyt Vesisaaressa. 

Äiti-Alma oli piikareissullaan sukulaisissa Kittiläassä tavannut Matti Kaukosen, josta sittemmin tuli Särestöniemi, ja pari oli avioiduttuaan asunut aluksi Vesisaaressa.  Alman keltainen kotitalo on muutaman talon päässä tästä, ja suku on asunut naapurikadulla, Poikilabakkenilla.  Paiskunnan vanhin lapsi, Filbi (jonka poika Veli Mäakitalo oli Reidarin uskollinen apulainen) on syntynyt täällä.  Sitten oli ikävä puita ja metsää vallannut Alman ja perhe oli muuttanut Kittilään.

Naapurin äitipuoli oli Reidarin sisko ja täällä Reidari kylästeli aika usein ja maalasi Jäämeri-taulut.  Hän tuli kuulema hulppeasti taksilla ja nurkissa oli elämää Reidarin kylästellessä täällä.

Sisko Eeva oli kuulema Kittilässä käydessään tuonut Reidarin tauluja tänne piiloon ulosottomieheltä, ja huhu kertoo, että niitä on Eevan tyttären hallussa täällä vieläkin. Tytär Enni on jo iäkäs ja dementoitunut ja taulut ovat ullakolla piilossa.

Olisipa mielenkiintoista nähdä mitä aareita siellä onkaan?  Olisi myös upeaa saada ne näyttelyksi koko historian kanssa!

Arktisia elementtejä
Arktisia elementtejä

Kohtaaminen Jäämerellä



tiistai 29. lokakuuta 2013

www.finsk.no tai www.finsk.no/fi.asp


Mutta pitää muistaa linkata suomensukuisten sivustojakin. Ne kun kuulema aina kiinnostavat...

Täällä asuvanakin on ihmeeellistä ajatella, että 1800-luvun lopulla nälkä ajoi ihmiset Pohjois-Suomesta ja Pohjois-Ruotsista Jäämeren rantaan.  Se on pitkä matka lähteä talvella hiihtämällä tuntemattomaan!  
Silloin ei ollut veneissä moottoreita, ei juurikaan teitä eikä varsinkaan sähköjä eikä autoja. Soutajalle Jäämeri on aivan varmasti tyly, ja pimeässä ja tuulessa polttopuiden tarve korostuu - kun ei juuri ole puitakaan.

Sivustolla www.finsk.no/fi.asp löytyy yhdenlainen Suomen sukuisten sivusto, jossa on kieli yhteisenä tekijänä. Tutustukaa!

Ja uskokaa, että suomen kieli on voimakas kieli: se on levinnyt Suomen rajojen ulkopuolelle niin lännessä Torniojokilaaksossa (meänkieli) kuin pohjoisessa Ruijassa ja vielä idässäkin sekä Karjalassa että ylempänäkin Venäjän puolella!






sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Säkkijärven polkkaa työpaikalla


Poika, se isompi, vietti syyslomansa äidin ilona, otti - pyynnöstä - hanurin mukaansa ja soitti työpaikallani hanurilla Säkkijärven polkkaa ja muuta suomalaista hanurimusiikkia. Vesisaareen, suomalaisten pääkaupunkiin Norjassa, tuo musiikki sopiikin hyvin.  
Säkkijärven polkka oli ehdottomasti toivotuin, mutta Satumaatakin pyydettiin ja parhaat lauloivat mukana.  Tietenkin suomeksi.




Kaveriksi soittamaan pyydettiin Kiiperistä pari vuotta vanhempi Joakim, joka on itse opetellut soittamaan - ja hyvin onkin opetellut.  Pojat tapasivt nyt ensimmäisen kerran ja harjoituksia ei siis ole ollut. Mutta kuunnelkapa poikien yhteissoittoa! 
(Säkkijärven polkan lataus ei onnistunut.)





Paikallinen sanomalehti Finnmarken kävi jututtamassa poikia.