Eilinen päivä koostui rauhaisesta aamupäiväkahvista, lääkäristä, apteekista ja - 11 tunnin ajomatkasta pohjoisen Suomen halki - mereltä merelle - ilmatieteen laitoksen ennustamassa huonossa ajosäässä.
Alku oli aivan kohtalainen. Ilmatieteen laitoksen ilmoittama huono ajokeli ei ollut vielä tullut lännestä. Muutaman asteen pakkanen piti kyllä tien liukkaana, mutta talvikeli on aina talvikeli. Kemi-Rovaniemi -välin lukuisat peltipoliisit huolettivat kuten aina, ja liikkennemäärä on rauhaisaan tahtiin tottuneelle epämiellyttävä. Ihan tavallista siis.
Mutta minne ihmeeseen kaikki ovat menossa ja vielä työaikaan? Tulee mieleen, että kyllä joutilaita riittää... (tyyliin Mielensäpahoittaja/Tuomas Kyrö)
Edes uusista lisävaloista ei ole Rovaniemen alapuolella vastaavaa hyötyä, kun niitä ei jatkuvan vastaantulevan liikenteen vuoksi voi edes käyttää! Tavaksi on tullut tankata Rovaniemellä ja käydä menomatkalla Lidlissä ; ruisleipää ja muutakin.
Rovaniemen jälkeen liikenne hiljenee. Kemijärven risteys ottaa aina muutaman auton itään, onneksi usein rekkoja. Sodankylän kohdalla on aina pientä paikallisliikennettä. Autoradio kertoi juuri siellä kuinka kaivostoiminta on kääntänyt Sodankylän asukasluvun nousuun ja työttömyysprosenttikin on vain 10 %. Parin kolmen viime vuoden aikana kuntaan on muuttanut uutta väkeä, ja asuntopula on todellisuutta. Myöskään kaivoksiin ei enää ole työväestöä omasta kunnasta, vaan lisää tarvitaan muualta.
Sitten onkin edessä koko välin pisin ja ehdottomasti tylsin väli: Sodankylä - Saariselkä, jossa ei juuri koskaan näy ketään eikä mitään!
Koskaan ei ole joko aikaa tai halua poiketa kahvilla esimerkiksi Vuotsossa - aina välillä ajattelen pysähtyä, mutta joko paikat ovat kiinni (kuljen myöhällä) tai en malta pysähtyä. Puoli tuntia menee pysähdyksissä hetkessä ja tuntikin, ja se on paljon poissa ajoajasta. Suomeen kotiin tullessa on merkitystä olenko perillä puolelta öin vaiko kello 01 - vai onko? Mutta työpäivän jälkeen ajaessa haluaa pian perille ja Norjasta lähdettäessä "häviää" aina tunnin. Tai sitten ajo pydähtelemättä on vain tullut tavaksi.
Vuotsossa on puolimatkan krouvi ja Ivalossa matkaa on jäljellä tasan 300 km eli 2/5. Se menee jo pian - Inarin ja Ivalon väli on turhan mutkainen, mutta valoisalla kaunis katsella ja Inarin ohi mennessä alkaakin olla jo melkein perillä... Kotiin mennessäni tunnen olevani melkein perillä jo Sodankylän alapuolella, ja siitä on kuitenkin matkaa vielä vajaat 300 km...
Eilen satoi lunta ihan tosissaan Inariin saakka. Vastaantuleva liikenne nostatti lumen teiltä, niin että oli pysähdyttävä ja välillä satoi jäätävää tihkua. Ajonopeus oli suurimman osan 60-70 km/t - enempää ei uskaltanut, kun ei nähnyt. Pitkien valojen käyttö oli heijastuksen vuoksi vaikeaa.
Ivalosta soitin Liisalle Utsjoelle, ja kuulin, että siellä ei sada. Samaan aikaan Kemissä satoi kaatamalla vettä, ja pihat ja pikkutiet olivat jäisiä.
Kaamasen jälkeen ilma parani, ja kuuntelin Radiosuomea läpi tunturiylängön. Ei hassumpaa. Soitin tyttärelle ja muistin, että Kaamasen alapuolella on lyhyt väli, jossa Sonera ei läydä verkkoa. Samanlainen pitempi on Kaamasen pohjoisenpuolella. En ole kokeillut Elisaa tai Dnata. Pitäisi kokeilla joskus tai kysellä muilta, kaiken varalta. Siellä voi tulla ongelmia saada apua, koska tie on hiljainen.
Palautin kirjan Utsjoen kirjaston palautuslaatikkoon, ja ajoin Tenojokivartta Nuorgamiin (43 km). Yksi auto tuli vastaan koko välillä Kaamasesta Nuorgamiin. Nuorgamista vajaat 20 km Skiippagurraan, jossa tulee vastaan E6-tie ja liikenne ja elämä. Tunnin aikaerollakin voi olla merkitystä, mutta heti Skiippagurrasta alkaa löytyä vastaantulijoita ja Varangerbotnissa (12 km) Varangin vuonon pohjukassa alkaa kokonaan uusi elämä.
Mietin sitä eilenkin: 700 km kotoa ja 550 km Rovaniemeltä läpi pimeän ja harvaanasutun Lapin - ja täällä vastaan tulee yht'äkkiä autoja, lentokoneita, laivoja, taloja, kyliä, valoja... Valoja niin että huimaa. Katuvalot heijastuvat veteen. Meri ja kaikki valot ovat edessäsi kuin tarjottimella. Varangerbotnin rinteeseen näkyvät Nessebyn valot, ja sinne on sentään yli 20 km. Ennen Annijokea näkyy niemen takaa vilaus Vesisaarenkin valoista ja matkaa on yli 30 km. Pykeija vuonon vastarannalla tuntuu olevan lähellä. 100 km autolla ja n. 20 km vuonon poikki.
Norjalaiset polttavat reilusti valoja. Vaikka varsinainen jouluvalaistuskausi ei ole vielä alkanut, palavat ikkunoissa ikkunalamput tai ikkunalaudoilla pöytälamput, ja pihoilla ulkovalot. Enkä usko, että sähkön hinnan alvittomuus Finnmarkin läänissä vaikuttaa asiaan. Kyse on varmasti enemmän tavasta.
Suomalainen ei "koristevalaise" niin reilusti ja vetää sälekaihtimet/rullaverhot tiukasti kiinni. Ei kurkita! Norjalainen - kuten ruotsalainenkin - somistaa ikkunansa, niin että ikkunat ovat kuin koruja.
Tavallisesti käytän matkaan 8-9,5 tuntia enkä juuri pysähdy kuin tankkaamaan. Eilen meni aikaa, mutta ei sillä ole niin merkitystä: pääasia, että matka meni ilman haavereita. Tavarat autosta, lisää lämpöä ilmalämpöpumpusta, suihkuun, teetä ja vähän lehdenlukua ja ihmettelyä.
Täällä taas. Aamulla töihin.
Ja reilun kolmen viikon kuluttua sama uudelleen...
Solen er under horisonten hele døgne
ned: 
