Tänään(kin) olemme työpaikalla keskustelleet mahdollisuudesta (sanoisin, että tosiasiasta), että tässä 10 vuotta vanhassa upeassa talossa olisi hometta. Fylkeskommune, joka talon omistaa, ei luonnollisestikaan ole asiasta innostunut ja sisäilmamittauksia on lykätty ties kuinka monta kertaa.
Joskus ajattelen, että kyse on laiskuudesta, joskus kyse voi olla säätöistäkin - tai jonkinlaisesta ylpeydestä: kyllähän me osaamme rakentaa.
Mutta kun eivät osaa.
Kyllä minäkin mieleni niin pahoitin, kun syksyn kaatosateella kahvihuoneen lattialla oli puolenkymmentä sankoa, joihin katon läpi tuleva vesi koetti osua. Eikä se ollut pelkkää tippaisua! Sanovat, että noinhan se on ollut jo vuosikaudet, mutta näyttää pahenevan. Että voi ja voi.
Sitten hyvällä ilmalla joku mies käy katolla ja toteaa, ettei näy mitään.
Keittiön katolle ei ole yritettykään tehdä mitään.
Nyt työhuoneeni seinää pitkin on syksyn aikaan valunut kaksi vesinoroa alas. Kuinkahan monen muun työhuoneessa on sama tilanne? Pitää tsekata ja kysellä. Ja kahvihuoneen katto on selvästi kastunut ja laikukas. Se tarkoittaa selkosuomella, että kosteutta on. Eikös niin?
Kymmenen vuotta sitten on lähdetty hometaloa karkuun ja rakennettu uusi uljas rakennus - ja jälleen keskustellaan homeesta! Hah.
En ole ajatellut olevani kovinkaan herkka homeelle - vaikka minulla astma onkin -, mutta nyt alan havahtua asiaan. Alkusyksyllä luulin sen olevan allergista ihottumaa, joka voisi tulla vaikkapa stressistä. Nyt en enää usko siihen.
Olin liki pari viikkoa Suomessa ja oireet hävisivät. Viime viikolla takaisintultuani sain jälleen silmätulehduksen, kasvot punoittavat ja ovat turvoksissa, aivastuttaa, nenä vuotaa - ja joudun käyttämään astmalääkkeitäkin päivittäin, mitä en tavallisesti tee. Antihistamiinia otan jo tupla-annoksen lääkärin ohjeen mukaisesti. Meikkiä ei voi ajatellakaan ja olo on tympeä.
Nyt yhä useampi meistä on alkanut reagoida tilanteeseen, ja monella on jo lääkitys.
Se siitä norjalaisesta rakennustaidosta. Rakennuttaa nyt tasakattoinen talo tänne - ja vielä norjalaisilla!
Kun eivät saa ikkunoitakaan tiiviiksi tai eristeitä kohdalleen niin ... Yläkerran käytävällä on selvä halkeama. Astun aina reilusti sen ylitse, etten satu putoamaan alakertaan.
Mitenkähän ne öljynporauslautat pysyvät pystössä - vai kukahan ne on rankentanut? Norjalaiseen rakennustaitoon en luottaisi.
Taloja haeskellessani/katsellessani olen nähnyt jo niin paljon harakirivirityksiä, että uskon kun työkaverini (suomalainen) sanoi, että jos täältä meinaa kunnon talon saada niin se on rakennetta itse tai suomalaisten voimin.
Joskus ajattelen, että kyse on laiskuudesta, joskus kyse voi olla säätöistäkin - tai jonkinlaisesta ylpeydestä: kyllähän me osaamme rakentaa.
Mutta kun eivät osaa.
Kyllä minäkin mieleni niin pahoitin, kun syksyn kaatosateella kahvihuoneen lattialla oli puolenkymmentä sankoa, joihin katon läpi tuleva vesi koetti osua. Eikä se ollut pelkkää tippaisua! Sanovat, että noinhan se on ollut jo vuosikaudet, mutta näyttää pahenevan. Että voi ja voi.
Sitten hyvällä ilmalla joku mies käy katolla ja toteaa, ettei näy mitään.
Keittiön katolle ei ole yritettykään tehdä mitään.
Nyt työhuoneeni seinää pitkin on syksyn aikaan valunut kaksi vesinoroa alas. Kuinkahan monen muun työhuoneessa on sama tilanne? Pitää tsekata ja kysellä. Ja kahvihuoneen katto on selvästi kastunut ja laikukas. Se tarkoittaa selkosuomella, että kosteutta on. Eikös niin?
Kymmenen vuotta sitten on lähdetty hometaloa karkuun ja rakennettu uusi uljas rakennus - ja jälleen keskustellaan homeesta! Hah.
En ole ajatellut olevani kovinkaan herkka homeelle - vaikka minulla astma onkin -, mutta nyt alan havahtua asiaan. Alkusyksyllä luulin sen olevan allergista ihottumaa, joka voisi tulla vaikkapa stressistä. Nyt en enää usko siihen.
Olin liki pari viikkoa Suomessa ja oireet hävisivät. Viime viikolla takaisintultuani sain jälleen silmätulehduksen, kasvot punoittavat ja ovat turvoksissa, aivastuttaa, nenä vuotaa - ja joudun käyttämään astmalääkkeitäkin päivittäin, mitä en tavallisesti tee. Antihistamiinia otan jo tupla-annoksen lääkärin ohjeen mukaisesti. Meikkiä ei voi ajatellakaan ja olo on tympeä.
Nyt yhä useampi meistä on alkanut reagoida tilanteeseen, ja monella on jo lääkitys.
Se siitä norjalaisesta rakennustaidosta. Rakennuttaa nyt tasakattoinen talo tänne - ja vielä norjalaisilla!
Kun eivät saa ikkunoitakaan tiiviiksi tai eristeitä kohdalleen niin ... Yläkerran käytävällä on selvä halkeama. Astun aina reilusti sen ylitse, etten satu putoamaan alakertaan.
Mitenkähän ne öljynporauslautat pysyvät pystössä - vai kukahan ne on rankentanut? Norjalaiseen rakennustaitoon en luottaisi.
Taloja haeskellessani/katsellessani olen nähnyt jo niin paljon harakirivirityksiä, että uskon kun työkaverini (suomalainen) sanoi, että jos täältä meinaa kunnon talon saada niin se on rakennetta itse tai suomalaisten voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti