1. adventti

eteisen ikkunasta kadulle

Tänä(kin) vuonna adventti tuli yllättävän pian.  Syksy on ollut monella tapaa raskas, elämäni raskain, eikä vähenevä valo ole ollenkaan keventänyt raskaita asioita.

Mutta asioilla on taipumus järjestyä, ja nyt alkoi adventtiaika...  Enää muutama viikko lomaan ja jouluun (siinä järjestyksessä!) ja tämä koko pieni talo on valoa täynnä, etuterassilta takaterassille. Kelpaa tässä pakkailla lahjoja kynttilän tuoksussa ja tietäen, että torttutaikinaa on pakasteessa vieraiden varalta.

Eilinen meni tiiviisti töissä.  Ennen klo 18 koetin löytää kaupungista metallisia joulutähtiä työpaikalleni, muutei niitä ollut.  Illalla luin pinon lehtiä, viritin kyntteliköt ja etuterassin jouluvalot - ja keitin kahvit.  Luin Åsa Larssonia ja nukuin huonosti. Untuvatäkin alla oli kuuma enkä tykkää norjalaiseen tapaan viileästä makuuhuoneesta.  Toisin sanoen, untuvatäkki on hieman liikaa.

Sunnuntai valkeni, ja äimistelin jälleen meren ja eteläisen taivaan värejä.  Ollappa kärsivällisyyttä kunnon valokuvaukseen!  Oman Canonin lisäksi tyttären järkkäri on tuolla hyllyllä, mutta sen kunnollinen käyttö vaaalisi opettelua ja ... minusta ei taida koskaan olla siihen.  Otan kuvat automaatilla - nykyisin vielä enimmäkseen kännykällä - enkä edes käsittele niitä. No, se näkyy kyllä kuvista.

Kaupungilla on sytytetty tänään jouluvalot ja ilmeisesti samalla tanssittu joulukuusen ympärillä kuten ennenkin.  Ajattelin mennä katsomaan, mutta jäi menemättä.  Jäi menemättä kyläänkin, vaikka olin puolittain lupaillutkin.

Polvi on sen verran kipeä liikkuessa, että se rajoittaa menohaluja.  Ja kun töissä näkee ihmisiä miltei yli oman tarpeen, niin sitä ei kai vanhemmalla iällä kaipaa enää niin kovasti seuraa vapaa-ajallaan.  Outo huomio!  En olisi ennen uskonut moista; nautin 4 lapsen ja lukuisten vieraiden aikaansaamasta säpinästä.  Mutta kun liikkuminen on välillä kömpelöä ja joutuu miltei laskemaan askeleitaan, niin kai se mielikin sitten muuttuu.

Pitäisi joululomalla selvitä Suomessa ortopedille ja otattaa kuvat.  Norjan säästöpolitiikalla saan ajan ortodepille vasta keväälle ja täällä ei ole yksityisiä lääkäriasemiakaan.  Kävin täällä vastaanootolla kysymässä, ja lähete Kirkkoniemeen on jo olemassa.

Niin usein mietityttää tämän maailman rikkaimman valtion hyvinvointi.  Missä se näkyy?  Ei ainakaan terveydenhoidossa, koulutuksessa eikä tiestössä.

keittiöstä