Onko marraskuun alku aina ollut näin ankea ja väsyttävä? En muista. Mutta nyt tuntuu, etten pysy hereillä sitten millään ja että kaikki menee koko ajan pieleen.
Kerronpa: toissapäivänä työkaverini (suomalainen) ilmoitti irtisanoutuneensa ja muuttavansa joulun aikaan Etelä-Norjaan. Pirullista. Minä pidän hänestä, ja hän on tuonut usein ilon vaikeisiinkin päiviin. Menin kotiin ja ajattelin olla miettimättä koko asiaa toistaiseksi ja keittää sen sijaan kahvit.
Enkä ehninyt keittää kahveja, kun naapuri tien toiselta puolen tormasi (sananmukaisesti) sisään 6-viikkoisen Turkin matkansa jälkeen ja ilmoitti muuttavansa joulun jälkeen vuodeksi Turkkiin. No hyvä, hyvä!
Ja seuraavana päivänä toinenkin työkaverini, jonka kanssa olemme tekemisissä vapaa-ajallakin, ilmoitti muuttavansa Oslon pintaan.
Ketä tänne jää?
Minä ja muutama muu kurja kuolevainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti