sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lisää kansainvälistä verta kentälle...

lauantain auringonlasku

En voi sille mitään, että tämän niin syrjäisen maailmankolkan monikulttuurisuus ja kansainvälisyys kiehtoo!  Kotikylässä ei ollut tietääkseni kuin yksi puoleksi saksalainen perhe, joka sekin hallitsi suomen kielen täydellisesti.
Eli ei siis mitääan "eksoottista" eikä "jännää". Eikä kotikaupunkini ollut sen kummempi siihen maailman aikaan.  Se oli tavallista.
Ihan pienenä vanhemmat veivät veljeni ja minut Kemissä Ajoksen satamaan katsomaan laivoja, ja siellä näin ensimmäisen neekerin. Hän vilkutti pyöreästä ikkunasta meille. Hyvin jäi mieleen.

Täällä sen sijaan "jännyyttä" piisaa.  Kaupungissa on Pohjois-Norjan suurin vastaanottokeskus, joka näkyy ja tuntuu katukuvassa.  Kielten sekamelska on - no, ei toivotonta, mutta... - haasteellista.
Minun maailmaani tuli täällä paljon uusia kieliä, joista en ollut kuullutkaan : tigrinja (Eritreassa puhuttu seemiläinen kieli, puhujia 5 miljoonaa), punjabi (mm. Pakistan, yli 100 milj. puhujaa) , urdu (mm. Pakistan, yli 60 milj. puhujaa) jne.

Eilen lauantaina olin lähikylän thai-ravintolassa liberialaisen ystäväni kanssa. Paikalla on aiemmin ollut konditoria, joka suljettiin, ja nyt thairuoan noutopalveluyrittäjä on saneerannut tilat ravintolaksi.  Aukioloajatkin ovat ruhtinaalliset: kellon ympäri ja tarjolla on myös kahvia ja momenlaista kakkua.
En olen thai-ruoan ylin ystävä, mutta mukava oli maistella.  Ja palvelu oli enemmän kuin ystävällistä.
Siis 1000 asukkaan kylän ainoa ruokapaikka on thai-ravintola!
Juttelimme perjantaisen televisio-ohjelman johdosta mm. YK:n pakolaisleireistä ja reiteistä saapua Norjaan. Myös ystäväni on kokenut tuon kaiken ja kertoi, ettei sitä unohda koskaan.

Koen, että meidän on lämpimissä olohuoneissamme helppo kritisoida muita ja kannattaa maahanmuuton rajoituksia.  Tietenkin rajoitamme maahanmuuttoa niin, että suomalaiset pääset mihin haluavat, mutta Suomeen pääsevät vain tietyt kansallisuudet.
Tosiasiassa me kaikki olemme syntyneet tänne Pohjolaan hopealusikka suussa: passimme ovat maailman parhaimmat ja niillä on ovi avoinna mihin tahansa.  Ihan silkkaa tuuria, että juuri minä olen syntynyt Suomeen ja omaan Suomen passin, mikä mahdollistaa vapaan muuton esimerkiksi Norjaan öljykruunujen äärelle. Ja jos tähän kyllästyn niin vaikka Albania on mahdollinen!

Mutta sitten se yhteiskuntaan integroituminen...   Vesisaaren kaupunki saa kuten muutkin pakolaisia vastaanottavat kunnat tietyn summan jokaista maahanmuuttajaa kohti norjan kielen ja yhteiskuntaopin järjestämistä varten.  Ilman norjan kurssia (300 tuntia) ei voi hakea pysyvää oleskelulupaa maassa eikä myöskään kansalaisuutta.
http://www.imdi.no/no/Norskopplaering/Rett-og-plikt-til-norskopplaring/

Vesisaaren kaupunki on ollut jo alkuvuodessa lehtien otsikoissa laiminlyödyttyään kielenopetuksen täydellisesti.  Kaupunginjohto lupasi parannusta, mutta viime viikolla asia ilmestyi lehden otsikoihin uudelleen.  Kaikki eivät vieläkään saa lakisääteistä kielenopetusta - ja samanaikaisesti kaupungin kassa on typötyhjä!
Ne kielenopetukseen korvamerkityt rahat käytetään ihan muuhun.  Ja varmasti juuri ne rahat ovat kuntien ainoa motivaatio vastaanottaa pakolaisia.  En usko ollenkaan norjalaisten auttamishaluun enkä humaanisuuteen.  Tämä on itsekeskeinen maa.


itäinen taivas auringon laskiessa



2 kommenttia:

Tälle rannalle kirjoitti...

Hei sinne Vesisaareen! En ole käynyt siellä asti, vain Pykeijassa siinä lahden toisella puolen. Karun-kauniita rantoja! Kiveä. Kun jäämeri tuli ensikertaa näkyviin, se loisteli yllättävän vihertävänä.
Meri on siellä valtaisa, vaikka kyllä "meidän" rannassakin Hailuodossa maa häipyy horisonttiin.
Hyvää jatkoa sinne maan ääreen! terkkuja Riitta

elisa kirjoitti...

Heippa! Tuo on kyllä joutavaa, kun rahoja ei korvamerkitä... Saanut sen myös itse kokea, kun terveydenhoitajille määrätyt rahat katosivat viime vuonna kunnan kukkarosta ihan muihin tarpeisiin.