Vanhin lapseni lähetti sähköpostia, jossa hän kertoi olleensa Pohjola-Nordenin juhlissa ja saaneensa maistaa lipeäkalaa. Tytär - ihan vähän paheksuen - ihmetteli, miksei meillä ole sitä koskaan tarjottu ja kuinka hän ei ole sitä sattunut koskaan aiemmin saamaan.
| Barske karer med store rugger. Fra Ballstad under Lofotfisket i 1910 |
Nojaa, on hän sitä syönyt. Siis maistanut. Ei syönyt!
Sitä on ollut tarjolla Norjan kummin luona ja kerran pari kotonakin, mutta se vain jäi. En liiemmin pitänyt siitä eikä se meillä silloin herättänyt suuria tunteita.
Syy on minun. En ole kulinaristi enkä myöskään taitava kokki, luoja paratkoon. Tosin lipeäkala on helppo laitettava nykyään, mutta... Niin, mutta ja mutta.
Norjassa se on kova sana ja mm. eräs työkaverini ajoi eilen mutkan Vardøssä VAIN hakeakseen
jouluksi kalakouluta lipeäkalaa! Ja onhan se Suomessakin ollut - ja ehkä on vieläkin - ainakin Etelä-Suomessa paikoitellen kova sana, ja vanhempi ikäpolvi tuntee sen kyllä. Minun muistissani (joka sekin on jo aika pitkä) ei lipeäkala ole kuulunut joulupöytään ainakaan Oulu-Tornio -alueella. En ollut edes kuullut siitä!
Mutta jospa tänä vuonna meidänkin joulupöydästä löytyisi lipeäkalaa :-) Mutta ehei, tyttöseni, kinkkua ei skipata sen(kään) vuoksi! Isä varmaan kuolaa jo joulua odottaessaan ja siihen taitaa olla syynä vain ja ainoastaan kinkku. Mutta voimme toki monipuolistaa joulupöytää; pienetää kinkkua ja lisätä esim. kalaa.
Tutustukaapa asiaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lipe%C3%A4kala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti