Eilinen päivä tarkoitti ajamista kelivaroitus-säässä halki Lapin, n. 750 kilometriä. Alkumatkan satoi vettä Rovaniemelle, sitten lunta Ivaloon, räntää Inariin, Inarista Skippagurraan ei mitään - ja se oli koko välin paras osuus. Skippagurrasta Vesisaareen satoi lunta vaakasuoraan ja tuuli aika ravakasti, joten aikaa meni.
Lähdin kotoa 14.30 ja olin perillä 11 tuntia myähemmin eli 00.30 Norjan aikaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Kuulin, ettei pihalleni ole menemistä, ja jouduin tilaamaan traktorin. Kyse ei ollut niinkään lumimääristä kuin aura-auton pihalle heittämistä penkoista, joiden yli ei ole ajamista. Traktori oli käynyt ja pihalle pääsi.Työkaveri oli käynyt lisäksi lapioimassa portaat ja portaiden edun (kiitos!) ja vaikka lumisade oli jo muutamassa tunnissa täyttänyt portaat aika lailla, tilanne olisi ollut vielä kurjempi, jollei hän olisi käynyt.
Nyt on taas arki ja aherrus. Härkäviikot, jolloin ei juhlia ole, vaan tasaista arkea. Perhejoulun jälkeen tuntuu oudolta olla taas täällä yksin. Kun tämän ei kai pitänyt mennä näin... Yöllä tullessani mietin, että onko tässä mitään järkeä. Mutta kunhan päivä kirkastuu ja saan unirytmini kohdalleen, niin elämä epäilemättä maistuu taas.
Juuri nyt ilma on aivan kaamea ja traktoria kaivataan kohta uudelleen. On tunne, että "vettä sataa, räntää sataa, sataa kyyneleitä"... Mutta kyllä tämä tästä. Luulen niin.
1 kommentti:
Hyvä, että pääsit ehjänä perille! :) Kyllä se siitä, arkeenpaluu ottaa aina koville mutta pianhan se aurinkokin alkaa näkymään taas taivaalla ja kesä lähestyy kovaa vauhtia :)
Lähetä kommentti