 |
| kaikki kuvat blogista http://blog.thebatesfamily.com/ |
Muutama päivä sitten kirjoitin haikeana tyhjenevästä pesästä. Siitä kuinka tuntuu haikealle, kun lapsi toisensa jälkeen alkaa tähyämään maailmalle ja lähtee. Ja me vanhat varikset jäämme tänne räpistelemään... (vai siksikö minä haalauduin pendelöimään Norjaan, etten jäisi nurkkiin nuokkumaan?)
(Kyllä, isotyttöni, kommentoit pari päivää sitten aivan oikein, juuri niin teidän kuuluukin tehdä. Teidän osanne on suunnata katse tulevaan ja antaa palaa!)
Iso poikakin lähti jälleen tänään kultansa kainaloon, ja mietin onko pääsiäisen seuraava kerta, kun kaikki olemme koolla.
Mutta jos joku muukin tunnistaa tuon sivuraiteelle jäämisen tunteen, niin suosittelen vilkaisemaan seuraavaa sattumoisin löytämääni blogia: amerikkalainen The Bates Family Tenneseestä
http://blog.thebatesfamily.com/
Perheessä on siis 19 lasta. Jo pelkkä blogin bannerin näkeminen säväytti : niin makeata, positiivista ja suureellista, että kantasuomalaisella nousee karvat pystyyn:
Ja miten ihmeessä jotkut saavat tuollaisen koplan puettuna noin sävy sävyyn, hymyilemään samanaikaisesti ja katsomaan kameraan oikeaan aikaan?????
Minä en ole koskaan onnistunut tuossa 4 kersankaan kanssa - viimeistään jonkun silmät ovat kiinni, "väärät" kengät tai vastaavaa.
Ja mikä määrä aktiviteettia tuosta perheestä löytyy normaalin aktiviteetin lisäksi! No joo, kyseessä on uskonnollinen tausta, joka ehkäpä velvoittaakin moiseen, mutta kyllä siinä aimo annos siviilirohkeuttakin tarvitaan. Ihan varmasti. Kunnioitettavaa, oi kyllä!
Katsokaapa tyttären hääkuvia: niin viimeisen päälle söpöä ja huoliteltua kaikki, että vanhan kyynikon on pakko tuhahtaa:
No, paljon onnea nuorelleparille ja toivotaan liitosta kestävää!
PS. Anteeksi. Jollei ihmisriepu edes nuorena ole positiivinen ja yltiöromanttinen, niin milloin sitten? Ei kai vanhanakaan??? Ja onhan aina ilo katsella onnellisia nuoria...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti