En ole juhlaihminen, mutta menihän se. Puheita, historiaa ja onnitteluja - ja väliin pojan soittamana suomalaista hanurimusiikkia. Lopuksi tanssit, jotka tietenkin jätin väliin. Yhden miehen bändi oli surkeaa kuultavaa minunkin ei-musikaalisille korvilleni eikä minun kintullani edes tanssita. Mies vei minut kotiin, ja palasi hotellille pitämään seuraa pojalle, joka soitti muutaman orkesterin tauon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti