Aurinkoinen perjantai

olohuoneen ikkunasta aamulla 7 jälkeen, kun Hurtigruten on tulossa kaupunkiin

 

Koetan ryhdistäytyä kirjoittamaan.  Moni on patistellut ja kieltämättä tämä on ihan kätevä tapa kertoa kuulumisia ja näyttää maisemia Jäämeren rannalta.  Ja samalla voi printata, jos raskii, itselle päiväkirjaksi, jollei luota sen säilyvän netissä.

Vuodenvaihde oli niin hektinen, että tuntuu ikäänkuin nyt ei tapahtuisi yhtään mitään.

Päivä on jatkunut huimasti ja päivä on tänään 11h 35 min pidempi kuin kaamoksen aikana eli noin kaksi kuukautta sitten. Ja ensi viikolla on kevätpäiväntasaus, joka tarkoittaa sitä, että me täällä ylhäällä ajamme etelän ohi valoisuudessa. Kuukauden kuluttua ei juurikaan tule pimeä.

Viimeiset liki kaksi viikkoa on satanut lunta aina tuon tuostakin.  Ei tiukkaa, raskasta lunta - onneksi - vaan kevyttä höttyrälunta, pakkaslunta.  Mutta lunta kuitenkin.  Eli kolaamista on riittänyt joka päivälle.  Vasen koipi ei erityisemmin pidä kolaamisesta - mutta se ei kyllä pidä mistään muustakaan! - joten vähän tylyä.

Muutoin elämä on jälleen vakiintunut.  Työpaikka koettelee kielitaitoa välillä, mutta selvitty on. Hallinto- ja talousarviotermit kääntyvät vähän kömpelösti, mutta ymmärrän mistä puhutaan - ja sehän on jo puoli voittoa. Pidän työstäni ja välillä oikein nautin norjalaisen tavasta keksiä aiheita kakunostoon ja pikkujuhlintaan.  Miltei mikä tahansa on hyvä syy.

Mutta päivä alkaa olla täysi ja siirryn kotimaailmaan.  Löysin Unni Lindellin kirjat, ja kahlaan niitä nyt läpi, osin norjaksi ja osin suomeksi.