Ulko-ovelta etelään laskuveden aikaan |
Heräsinkin jo seitsemältä auringonpaisteeseen (joo, herätykseen!) ja nousin keittämään kahvit. Lueskelin lehtiä - mistä kerron varmaan myöhemmin lisää - ja nautin. Tyhjä päivä. Ei menoa minnekään. Kaiken varalta laitoin Norjan kännykän kiinni, jotta mikään tai kukaan ei häiritsisi. (Ikäänkuin olisin kauhean buukattu!) Unni Lindellin kirja oli kesken. Olohuoneen sohvalla oli mukava köllötellä auringonpaisteessa ja lukea. Kahvikuppi sohvapöydällä ja - keksiä...
Ulko-ovelta länteen |
Siis Vuoreijaan menevä tie menee tosi läheltä. Aura-auton äänen kuulen, mutta enpä juuri muuta. Joskus kuulen 5.30 Altasta tulevan lentokoneen, joka alkaa laskeutua juuri talon kohdalla.
Talon kaikki ikkunat - eteisen ja kylmäkomeron pikkuikkunoita lukuunottamatta - avautuvat pois tieltä eli itään, etelään vuonolle ja länteen kaupunkiin. Ja ikkunoista ei näe sisälle kuin naapuri idästä keittiöön. Tieltä ei näe (kun ei ole niitä ikkunoitakaan) ja länsipuolen suojaa autotalli. Rauhallinen, suojainen paikka, vaikka niin keskellä kaikkea kuitenkin.
Kuva google.mapista - ja näyttääpä pieneltä ja törpöltä! Kuva vuodelta 2010, jolloin talo on rempattu. |
Yläkerrasta kaupunkiin eli länteen, edessä autotallimme katto |
Tervetuloa peremmälle! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti