Tässä(kin) "ihmepaikassa" on tänään vietetty Saamelaisten kansallispäivää kuten koko Kalottialueella. Vesisaaressahan saamelaisia ei "näkyvästi" ole eikä kieltä kuule, mutta piilossa saamelaisuus kyllä kytee. Se näkyy sukunimissä - kuten suomalaisuuskin - ja esim. lastentarhoissa ja kielivalintamahdollisuutena koulussa. Saamen lippukin näkyi liehuvan koulun lipputangossa.
Tänään oli paikallisella kulttuuritalolla parin tunnin juhlat. Väkeä oli ollut reilut puoli salia, oli puheita, mm. Aila Keskitalo, ja musiikkia - ja kuulema ruokaakin.
Minulla ei ole henkilökohtaista otetta asiaan. Huivi on tuossa työtuolin selkänojalla (sellainen punainen villahuivi, se on lämmin) ja muuta reksvisiittaa on Suomessa kotona. Niin ja koruja on!!! Muutaman sanan osaa ja se on siinä.
Juuri nyt on virolaisuuskin minua "lähempänä", joten en jaksa ottaa pulttia saamelaisuudesta/lappalaisuudesta puoleen enkä toiseen.
PS. Ihmepaikaksi sanon tätä, koska täällä vietetään niin norjalainen joulu kuin venäläinenkin ja liki kaikki mahdolliset kansallispäivätkin tulevat vastaan - maahanmuuttajien mukana tietenkin! Vietetäänköhän kohta kiinalaisten uuttavuottakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti