17. mai vietto on osaltani ollut olematonta, vaikka koko Norja juhlii perustuslain 200-vuotispäivää.. Mielessäni on ollut päälimmäisenä läheisimmän ystävän äkillinen poismeno toissapäivänä. Mielessä myös hyvän ystävän aviomiehen tilan äkillinen huonotuminen parin päivän aikana ja vienti ambulanssilla sairaalaan tänään. Mietin onko paluuta. Mielessä myös tänään Hartolassa pidetyt hautajaiset.
Ei siis mieli mettä keitä, kuten ystäväni Inkeri joskus tapasi sanoa.
Olen ollut päivän kotona. Illalla katsoin telkkrista 17. main juhliintaa eri puolilla maata, mutta edes lastenkulkueen katsomiseen paikan päällä ei mieli tänään taipunut. Olin jopa niin tyly, että kun ovikello soi päivällä pariin kertaan, en edes avannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti