Heinäkuu Suomessa

sielunmaisema

Raskas - ja kylmä - alkukesä

Juhannuksen alla kotiterassilla

Alkukesä on ollut kylmä niin täällä kuin Suomessakin.  Tänään on sitten rikottu kesän lämpöennätykset eri puolilla ja myös täällä. Iho kihelmöi auringosta ja tuntuu kesältä.  Päivä oli hieno ja lämpöasteita auringossa - kuten mieheni tiukan paikan tulleen mittaa - liki 50 C. Terassilla siis tarkeni!

Alkukesä on ollut paitsi kolea niin myös suruvoittoinen.  Parhaimman ystävän menetys tuntuu joka päivä ja on niin haikeaa muistella kaikkea mitä teimme ja mitä suunnittelimme.  Se suuri tuki puuttuu nyt elämästäni.  Lisäksi  samaan aikaan toinen läheinen ystäväni menetti miehensä ja samalla yksi lapsistamme kummisedän. Kahdet hautajaiset peräkkäisinä päivinä tuntuivat miltei ylivoimaisilta.

Samaan syssyyn oli silmäpoliaikani Oulussa, ja tulos oli huolestuttava. Kostea ikärappeuma (siis jo nyt!!!) eli makuladegeneraatio, joka tarkoittaa ongelmia tarkan näön alueella. Jollei piikityksellä saada tautia kuriin tai edes hiljentämään vauhtiaan, niin edessä on ... en uskalla ajatellakaan.
Tiesin toukokuulla, että jotain on vialla, kun tien vasen reuna mutkittelee. Arvelin kuitenkin diagnoosiksi harmaakaihia, jota on suvussa. (Mutta niin on kosteaa ikärappeumaakin!)  Kyselin jo leikkaushintoja Suomesta yksityiseltä ja menin pari päivää ennen pojan lakkiaisia hakemaan lähetettä leikkaukseen kesäksi.
Sainkin lähetteen: OYS:iin kiireellisenä ja eikä mennytkään kuin viikko niin aika tuli.
Nyt edessä pistoshoito kuuden viikon välein ja ainakin toistaiseksi Suomessa.
Ottelu byrokratian kanssa alkaa keskiviikkona, kun minulla on vihdoin ja viimeien lääkäriaika Norjassa. Sitä odotin kolme viikkoa.  Näin hyvinvointivaltiossa.

Ja olipa hyvä, että satuin olemaan Suomessa lääkärissä, ja pääsin siis heti hoitoon.  Täällä silmälääkäri on Kirkkoniemessä, jonne jonotetaan kuukausikaupalla ja pistoshoito annetaan sitten Tromssassa, jonne tietenkin myös jonotetaan.